Kohti neutraalia maahanmuuttokeskustelua

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni ikinä. Ajatukseni säännöllisen blogin kirjoittamiseen on tullut seuratessani Suomessa maahanmuutosta käytävää julkista keskustelua, jolla näyttää olevan vähän tekemistä maahanmuuton todellisuuden kanssa. Maahanmuuttomyönteisen tai –kriittisen keskustelun sijaan tarkoituksena on tuoda esiin maahanmuuttoon liittyviä todellisia käytäntöjä ja kriteereitä neutraalisti ja tarvittaessa ajankohtaisia asioita esiin tuoden. Ammattini vuoksi näkökulma ei tietenkään voi olla täysin neutraali. Tähän ei kuitenkaan ole syynä se, että erityisesti haluaisin Suomeen lisää ulkomaalaisia, vaan asian luonteesta ja sen herättämästä julkisesta keskustelusta johtuva poliittisten tarkoitusperien sekoittuminen juridiseen päätöksentekoon. Kriittinen suhtautumiseni politiikan sekoittumisesta oikeudelliseen päätöksentekoon johtuu ammatistani ja koulutuksestani. Pohjimmiltani olen kuitenkin juristi ja ajattelen kuten juristi.

Juridisesti ajatellen oleskelulupa on vain ulkomaalaiselle myönnetty hallinnollinen lupa oleskella ja saapua maahan. Tähän nähden luvassa on kyse ainoastaan ulkomaalaisen ja Suomen valtion välisestä asiasta. Tämän vuoksi on jossain määrin vaikeaa ymmärtää miksi jotkut niin kovasti vastustavat maahanmuuttoa tai toisaalta miksi siihen pitäisi suhtautua erityisesti myönteisesti tai ylipäätään millään tavoin. Harvemmin mikään muu hallinnollinen lupa-asia saa aikaan niin suuria intohimoja. Julkisessa ja poliittisessa keskustelussa keskustellaan usein siitä ”kuinka paljon maahanmuuttajia otetaan maahan”. Tämä on yllättävää, koska oleskeluluvan hakemisessa ei ole kyse ulkomaalaisen ottamisesta Suomeen, vaan siitä että hänellä on jokin tarve oleskella Suomessa. Yhden ulkomaalaisen tarve liittyy perhesuhteisiin, toisen työpaikkaan tai yritystoimintaan, jonkun opiskeluun tai siihen, ettei hän syystä tai toisesta voi enää jatkaa asumistaan kotimaassaan. On erikoista, että tällaiseen henkilökohtaiseen tarpeeseen perustuvasta luvasta niin monella ulkopuolisella, poliitikot mukaan lukien, on mielipide puolesta tai vastaan.

Maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa nostetaan tyypillisesti esiin tietyt kansallisuudet ja tietty uskonto. Ikään kuin me kaikki syntyperäiset suomalaisetkin vastaisimme toistemme tekemisistä ja tekemättä jättämisistä tai indentiteettimme nykymaailmassa olisi korostetusti uskonnon määrittämää. Maahanmuuttokeskustelussa esiintyvät kansallisuuteen ja uskontoon liittyvät ennakkoluulot tuntuvat käsittämättömiltä, koska en tunnista niistä kovinkaan montaa asiakastani, joita olen jo kymmenen vuoden ajan oikeudellisena avustajana palvellut. Tästä historiastani johtuen en ymmärrä miksi minun tai kenenkään kantasuomalaisen tarvitsisi kokea erityistä yhteyttä toiseen kantasuomalaiseen vain siksi, että olemme kantasuomalaisia ja kasvaneet tässä maassa. Ulkomaalaisen Suomessa tekemän rikoksen moittiminen erityisesti ulkomaalaisen tekemänä rikoksena on yhtä loogista kuin että ulkomailla rikokseen syyllistyneen ruotsalaisen rikos määrittäisi jollain tavoin samassa maassa asuvaa suomalaista. Sama koskee aika ajoin esitettyjä vaatimuksia maahanmuuton hinnan laskemisesta.

Keskustelussa nostetaan usein esiin maahanmuuton kansantaloudelliset vaikutukset. Tämä on erikoinen lähestymistapa maahanmuuttoon, koska ulkomaalaislaki edellyttää lähtökohtaisesti, että ulkomaalaisen on turvattava toimeentulonsa itse, jotta hän voi saada oleskeluluvan. Käytännössä tämä tarkoittaa työpaikkaa tai Suomessa asuvaa perheenjäsentä, joka vastaa Suomeen muuttavan toimeentulosta. Lakisääteiset poikkeukset toimeentulovaatimuksesta on säädetty vain Suomen kansalaisen perheenjäsenelle, kansanvälistä suojelua saavalle ulkomaalaiselle ja perheenyhdistämistapauksissa hänen kotimaahan jääneelle ”vanhalle” perheelleen sekä ulkomaalaiselle, joka saa poikkeuksellisesti oleskeluluvan yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi. Harkinnanvarainen poikkeaminen toimeentulovaatimuksesta koskee käytännössä hyvin poikkeuksellisesti sattumanvaraisia perheenyhdistämistilanteita. Maahanmuuton taloudellisia vaikutuksia koskeva keskustelu olisi ymmärrettävää, jos se koskisi sitä onko toimeentulovaatimuksista vapautettujen ulkomaalaisten erityiskohtelu perusteltua. Kysymys on tällöin siitä onko kohtuullista, että Suomen kansalaisen perheenjäsen tai kotimaansa vainoa paennut taikka hänen perheensä, saavat muuttaa Suomeen ilman vaatimusta, ettei hänen toimeentulonsa saa perustua sosiaalietuuksiin.

Ulkomaalaisille maksettavaa toimeentulotukea koskeva keskustelu koskettaa yleensä turvapaikanhakijoita. Tämä on erikoista, koska turvapaikanhakijoille ei makseta toimeentulotukea samoin perustein kuin oleskeluluvalla Suomessa asuville. Tiedotusvälineissä käytetään usein erittäin harhaanjohtavaa mainintaa ”Suomeen otettavista” turvapaikanhakijoista. Turvapaikanhakijoita ei oteta Suomeen; he vain tulevat ja hakevat turvapaikkaa eli kansainvälistä suojelua. Päätösvaltaa siitä kuinka monta turvapaikanhakijaa Suomeen otetaan, ei ole kenelläkään. Jäävätkö he lopulta Suomeen vai käännytetäänkö heidät kotimaahansa, riippuu hakemuksen johdosta tehtävästä päätöksestä. Kun turvapaikanhakijoiden oikeus työntekoon alkaa vasta useiden kuukausien Suomessa oleskelun jälkeen, on vain tavanomaisen inhimillistä, että he saavat minimitoimeentulon sinä aikana kun eivät kykene sitä itsenäisesti hankkimaan. Turvapaikanhakijat kuitenkin käyvät myös töissä ja maksavat siitä veroja täysin riippumatta siitä saavatko he jäädä Suomeen.

Tiettyjen poliittisten, asiaa tuntemattomien tahojen luomilla harhaanjohtavilla mielikuvilla on korostuneen ohjaava merkitys maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa. Mielikuvia luodaan yleisesti maahanmuuttajista taikka tietyistä kansallisuuksista, etnisestä taustasta ja tiettyyn uskontokuntaan kuuluvista ulkomaalaisista ikään kuin he olisivat yksi yhtenäinen ryhmä. Tiedotusvälineet ovat uutisoinnissaan hyväksyneet rasismi-termiä vältellen näille mielikuvien luojille neutraalin maahanmuuttokriittisten –tittelin. Kritiikin esittäjien kuitenkin odottaisi olevan tietoisia maahanmuuton todellisuudesta ja siitä kuinka helppoa tai vaikeaa maahanmuutto Suomeen todellisuudessa on. Tähän mennessä en ole havainnut yhdenkään maahanmuuttokriittiseksi tunnustautuneet puheenvuoroissa osoitusta minkäänlaisesta maahanmuuttoa koskevasta asiantuntemuksesta. Kun maahanmuuton nykyisyydestä ei ole asiantuntemusta, eivät kriitikoiksi nimetyt kykene esittämään perusteltuja vaihtoehtoja nykyisille käytännöille. Niin sanottujen kriitikoiden piirissä ei myöskään ole havaittavissa erityistä kiinnostusta maahanmuuton todellisiin käytäntöihin perehtymiseen. Kovimmiksi kriitikoiksi nimetään ne, jotka osaavat käyttää kovinta kieltä ulkomaalaisista. Tämä ei tietenkään ole kritiikkiä, vaan tahallisten ja pahantahtoisten näkemysten esittämistä toisista ihmisistä. Maahanmuuttokriitikoiksi nimettyjen näkemyksissä ei ole kyse aidosta kriittisyydestä, vaan todellisuutta vastaamattomasta poliittisesta puheesta.

Vielä toistaiseksi blogiini ei sisälly mahdollisuutta tekstieni kommentoitiin, mutta tulevaisuudessa yritän mahdollistaa keskustelun käymisen. Yhden miehen asianajotoimiston pyörittäminen asettaa rajoituksia keskustelun käymiselle ainakin tässä vaiheessa kun tiedossani ei ole alkaako kukaan edes seurata kirjoituksiani. Toivomukseni tietenkin on, että oikeaa tietoa maahanmuutosta etsivät löytäisivät blogini ja keskustelu maahanmuutosta muuttuisi nykyistä neutraalimmaksi.